Tuki- ja liikuntaelinfysioterapialla tarkoitetaan mm. luuston, nivelten, nivelsiteiden, jänteiden ja lihasten vaivoista johtuviin kipuihin tai toimintakyvyn ongelmiin keskittyvää fysioterapiaa. Tuki- ja liikuntaelimistön oireet voivat alkaa tapaturman jälkeen tai kehittyä vähitellen esimerkiksi kehon virheellisen kuormituksen tai ylirasituksen seurauksena. Myös ikääntyminen ja erilaiset sairaudet lisäävät tuki- ja liikuntaelin vaivojen riskiä.
Tavallisimpia tuki- ja liikuntaelimistön fysioterapiaa vaativia ongelmia ovat:
Tuki- ja liikuntaelinfysioterapia alkaa perusteellisella fysioterapeuttisella tutkimuksella, joka luo perustan fysioterapian sisällölle. Fysioterapiassa pyritään löytämään syitä ongelmien syntymiseen, lievittämään jo syntyneitä oireita sekä antamaan asiakkaalle eväitä samankaltaisten oireiden ennaltaehkäisyyn tulevaisuudessa. Fysioterapian tavoitteena on saavuttaa asiakkaalle optimaalinen toiminta- ja liikkumiskyky sekä poistaa tai lievittää kipuja. Tuki- ja liikuntaelinfysioterapian menetelmiä ovat mm. terapeuttinen harjoittelu, teippaukset, fysikaalinen ja manuaalinen terapia, sekä painokevennetty harjoittelu.